Green Care ja luontoyhteysmenetelmät

Oma erityinen kiinnostuksen kohteeni on Green Care ala. Kyseinen ala on tarkoitettu kehittämään maaseudun ja haja-asutusalueiden palveluja ja luomaan työpaikkoja. Green Care perustuu mm. erilaisiin luonto- ja eläinlähtöisiin menetelmiin, joita käytetään erilaisissa ympäristöissä, kuten metsässä ja maaseudulla. Tavoitteena siinä on toiminta, jolla edistetään ihmisten hyvinvointia ja elämänlaatua. Green Care toimintaa voi olla esimerkiksi matkailu-, hyvinvointi-, opetus-, kuntoutus- ja hoiva-alalla. Hyvinvointia lisäävät vaikutukset syntyvät mm. luonnon elvyttävyyden, osallisuuden ja kokemuksellisuuden avulla. Tulevaisuusorganisaationa Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra pitää Green Care -ajattelua merkittävänä asiana. Sitra edistää osaltaan uusia mahdollisuuksia kestävään hyvinvointiin tähtäävään liiketoimintaan. Green Care toiminta pohjautuu ekopsykologiaan. Ekopsykologia on poikkitieteellinen ala, joka sisältää ekofilosofiaa, ympäristöpsykologiaa, ympäristönsuojelua ja -kasvatusta, ekopsykiatriaa, ekologiaa, kansanperinnettä, sekä henkisyyttä.

Erityisen innostunut olen erilaisista luontoyhteysmenetelmistä. Luontoyhteysmenetelmien avulla voidaan rakentaa kokemuksellinen suora luontoyhteys, joka on osa vuosituhansia vanhaa elämäntapaa. Samalla tutustutaan omiin juuriimme ja niiden kautta meille avautuu mahdollisuuksien polku. Esi-isiemme elämänviisaus ja ymmärrys ovat kullanarvoisia, kun pyritään tasapainoiseen luontosuhteeseen. Luontoyhteyden kautta voidaan löytää myös luonnon ja ympäristön arvo, sillä kokonaisvaltaiseen luontosuhteeseen kuuluu olennaisena osana luontoa kunnioittava elämäntapa. Luonnossa voidaan myös elpyä kokonaisvaltaisesti, kun tulee mahdollisuus pysähtymiselle ja tasapainon löytämiselle. Luontoyhteysmenetelmät ovat rajoja rikkovia ja avartavat näköaloja.

Luontoyhteysharjoituksissa harjoitellaan tietoisuustaitoja, syvennetään itsetuntemusta, kehitetään tunneälyä, lisätään omaa hyvinvointia ja voimavaroja, sekä tutustutaan omiin juuriimme. Luontoyhteysharjoitukset ovat tietoista harjoittelua, vaikkakin osa vaikutuksista vaikuttaa tiedostamatta meihin herkistyessämme aistimuksille. Vaikka luontoyhteysharjoitukset ovat tavoitteellisia, niissä vältetään suoritus- ja kilpailukeskeisyyttä. Harjoituksiin varataan tietoisesti myös aikaa hiljentymiselle ja pysähtymiselle. Luontoyhteysharjoituksissa kannattaa edetä askel kerrallaan, omaan tahtiin. Omat aiemmat elämänkokemukset, tiedot ja arvomaailma vaikuttavat yksilöllisesti siihen, miten jokainen kokee luontoyhteysharjoitukset.

Tulen kertomaan blogissani erilaisista luontoyhteysmenetelmistä tuonnempana. Tosin yksi luontoyhteysharjoitus on jo ollutkin blogikirjoituksessani mukana. Olen saanut kunnian syvähaastatella ja keskustella pitkällisesti luontoyhteysmenetelmistä muutamien alan asiantuntijoiden kanssa. Käytännönoppia luontoyhteysmenetelmistä olen itse hankkinut alan yhdeltä pioneeriltä, psykologi ja kasvatustieteen lisensiaatti, Riitta Wahlströmiltä. Riitalta sain myös hänen kirjoittaman mainion kirjan Eheyttävä luonto , joka löytyy nyt minulta kirjahyllystäni.

Olen tutustunut huolella myös seuraaviin julkaisuihin, joihin osaksi perustuu näkemykseni luontoyhteysharjoituksista. Suosittelen niitä kaikille, joita aihe kiinnostaa.
-Arvonen, S. 2014. Metsämieli. Luonnollinen menetelmä mielentaitoihin. Metsäkustannus.
-Heiskanen, I. & Kailo, K. (toim.) 2006. Ekopsykologia ja perinnetieto – Polkuja eheyteen. Helsinki: Green Spot
-Salonen, K. 2005. Mieli ja maisemat: Eko- ja ympäristöpsykologian näkökulma. Helsinki: Edita.
-Salonen, K. 2010. Mielen luonto: Eko- ja ympäristöpsykologian näkökulma. Helsinki: Green spot.

Green Caresta löytyy tietoa esimerkiksi seuraavista lähteistä:
- Green Care Finland. http://www.gcfinland.fi
- Sitra. Suomen itsenäisyyden juhlarahasto. http://www.sitra.fi/hyvinvointi/luonto-ja-terveys
-Heikkilä, K. & Kirveennummi, A. 2013. Tulevaisuuskuvia luontokokemusten hyödyntämisestä. Sitra 20.8.2013. http://www.sitra.fi/artikkelit/luonto-ja-terveys/tulevaisuuskuvia-luontokokemusten-hyodyntamisesta
-International Community for Ecopsychology. http://www.ecopsychology.org/about-ecopsychology/
-Yli-Viikari, A., Lilja, T., Heikkilä, K., Kirveennummi, A., Kivinen, T., Partanen, U., Rantamäki-Lahtinen L. & Soini, K. 2009. Green Care – terveyttä ja hyvinvointia maatilalta. Maa- ja elintarviketalous 141. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus. Jokioinen: MTT. http://www.mtt.fi/met/pdf/met141.pdf

Luonnonlukutaito ja pyhyys maisemassa

Jotta ymmärtäisimme paremmin esi-isiemme maailmankatsomusta, meidän tulisi katsoa myös luontoa heidän silmin. Esi-isämme pitivät luontoa pyhänä, jota tuli kunnioittaa. Luonnossa ilmeni myös erityisen pyhiä paikkoja, joita lähestyttiin arvokkuudella. Pyhä-käsitteelle on erilaisia määritelmiä. Pyhän merkitys voi olla esimerkiksi raja tai rajattomuus, jossa aistitaan äärettömyys ja tuonpuoleisuus. Se on jotain hyvin kunnioitettavaa ja henkilökohtaista. Aikojen alussa pyhä on voinut olla esimerkiksi asia, esine, ilmiö, maa-alueen raja, merkkipaikka luonnossa, eläin, henkilö ja aika. Pyhästä nousee myytit, symbolit, sekä uskonnollis-rituaaliset ilmaisut, kuten laulut, tanssit ja näytelmät.

Suomalainen kansanusko on sisältänyt maailmankuvan, jonka maisemassa pyhyys ilmentyy eri tavoin. Maiseman ja maisemaelementin pyhyyttä on muistettu aikojen alussa perinteisten rituaalien mukaan. Maisemaelementin pyhyys on voinut ilmetä katsojalle silloin, kun katsoja on nöyrtynyt, avautunut sille, sekä osannut katsoa sitä oikeasta näkökulmasta, valaistuksesta ja suunnasta käsin. Maisemaelementin pyhä piiri kattaa myös elementin ympäröivän maisema.

Maiseman pyhä ilmentymä on metsä. Metsää on kunnioitettu aikojen alussa suuresti. Tämä siksi, että metsä ei ole kuulunut ihmiselle, vaan haltijoille. Haltijat pitävät metsästä ja sen eläimistä huolta. Metsä-sana onkin aikojen alussa merkinnyt kaukaista, reunaa, äärtä, sekä rajaa. Ja tämän rajan ylitykseen on tarvittu erilaisia rituaaleja, joilla on osoitettu kunnioitusta, ja pyydetty lupa saapua metsään. Metsää on pidetty pelottavana, sillä sen uskottiin pystyvän lumoamaan ihmisen. Metsän lumotessa ihmisen, hän joutuu metsänpeittoon, eli tuonpuoleiseen maailmaan. Pyhiä lehtoja on sijainnut pienillä kumpareilla, kivikkoisilla mäillä, sekä kallioisilla jylhillä jyrkänteillä. Pyhissä lehdoissa saattoi olla myös lähde, lampi, tai puro. Siellä on saattanut olla myös jokin merkittävä suurempi puu, pensas, tai sitten kivi, jolle on uhrattu.

Kuten voimme esimerkiksi kansalliseepoksestamme Kalevalasta havaita, erityisesti suuria puita pidettiin merkittävinä. Ne olivat elämänpuita, maailmanpuita. Tällaisia puita on pidetty välittäjinä maanalaisen, maanpäällisen ja taivaallisen välillä.

Metsästä löytyy myös Tapion pöytiä, joille tuotiin lahjoja. Tällainen Tapion pöytä löytyy Lohjalta.

Pyhissä lehdoissa voitiin alttarina käyttää myös siihen sopivia kiviä. Alttarille voitiin tuoda lahjoina esimerkiksi ruokaa, tai juomaa.

Kaikenlaiset kaaret ja portit suojasivat pahoja voimia, kateutta ja pahaa silmää vastaan. Niitä on käytetty erityisesti elämänkaaremme merkittävissä siirtymäkohdissa. Tällainen portti löytyy luontopolun varrelta Paimiosta (Luontopoluntie 54).

Pyhät kivet ja kalliot ovat muusta ympäristöstä erottuvia poikkeuksellisia muodostelmia, ja niissä voi olla halkeamia, luolia tai koloja. Erityisen pyhinä pidettiin kiviä ja kallioita, joissa voitiin nähdä ihmisen piirteitä. Tämä "kivi-ihmisen" pää löytyy Salon kaupungin Pahkavuoren kaupunginosan Vuorenmäen lehtoalueen juurelta.

 
Erikoisia luonnonmuodostumia pidettiin merkittävinä. Tässä jättiläisen valtaistuin, joka löytyy Uudenkaupungin Hakametsästä.

Maiseman pyhä ilmentymä on myös suo. Suoalueita on pidetty puolimaailmana, tai välitilana, jossa vesi ja maa kohtasivat. Sen erikoinen olemus on sekä elävien että kuolleiden aluetta, jossa molemmat maailmat ovat yhtä aikaa olemassa. Soilla on voitu nähdä toisinaan virvatulia, eli metaanipurkauksia, jotka syntyvät orgaanisten yhdisteiden hajoamisesta. Virvatulien on ajateltu palavan aarteiden päällä. Niiden on ajateltu olevan myös ihmisen viimeinen merkki tuonpuoleisesta. Virvatulien väri vaihtelee sinisestä keltaisen kautta vihertävään. Suosta ja lähteistä on saatu myös punaväriä, jonka on tulkittu kuvastavan verta, elämää ja tuonpuoleista. Väri on saatu rautapitoisista sideriittisaostumista ja sitä on käytetty muun muassa kalliomaalauksiin.

******************

Kulje luonnossa havainnoiden ympäröivää luontoa. Hidasta kulkua, jotta havainnointisi on tarkempaa. Harjoita maisemanlukutaitoasi ja etsi luonnosta erityisen pyhiä paikkoja. Löydettyäsi pyhän merkkejä luonnosta, kunnioita niitä haluamallasi tavalla (esimerkiksi lausumalla kiitoksen sanat, lausumalla runon, tuomalla ruokaa tai juomaa, laulamalla tai soittamalla, pitämällä hiljaisen hetken...).

****************

LÄHTEET:


Anttonen, V. 1996. Ihmisen ja maan rajat: ”Pyhä” kulttuurisena kategoriana. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Heiskanen, I. & Kailo, K. (toim.) 2006. Ekopsykologia ja perinnetieto – Polkuja eheyteen. Helsinki: Green Spot.

Kovalainen, R. & Seppo, S. 1997. Puiden kansa. Oulu: Kustannus Pohjoinen ja Perferia Publications.

Lappalainen, E. 2008. Soiden varhaiskäyttöä ja uskomuksia. Teoksessa Korhonen, R., Korpela, L. & Sarkkola, S. (toim.) 2008. Suomi – Suomaa: Soiden ja turpeen tutkimus sekä kestävä käyttö. Suoseura, Maahenki.

Laurén, K. 2006. Suo – sisulla ja sydämellä: Suomalaisten suokokemukset ja –kertomukset kulttuurisen luontosuhteen ilmentäjinä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Pentikäinen, J. & Miettinen, T. 2006, Pyhän merkkejä kivessä. Helsinki: Etnika.

Vilkka, L. 2014. Hyvä, pyhä, kaunis – henkinen suhde eläimiin ja luontoon. Luento. Salon taidemuseo Veturitalli. 23.4.2014. Rituaalimuseo. Seminaarin muistiinpanot.