Ympäristöetiikka on ristiriitainen aihe, josta ihmisillä on monia mielipiteitä ja lähestymistapoja. Sen kautta voidaan käsitellä ihmisen ja ympäristön välistä suhdetta moraaliselta kannalta. Luonnolla on yhtä lailla oikeus olla olemassa, kuin meillä ihmisilläkin, eli sillä on itseisarvo. Luonnon olemassaolo hyvinvoivana on ihmisen elämisen edellytys maapallolla, joten miten voimmekaan arvottaa itseämme luontoa paremmaksi. Ihmiskeskeisessä asenteessa näkyy usein yksilökeskeisyys, omistamisen ja vallan halu, sekä hyödyn tavoittelu. Koska luonto on meille arvokas, on meillä ennemminkin velvoitteita ja vastuuta luontoa kohtaan.
Luonnon monimuotoisuutta on lajien sisäisen perinnöllisyyden muuntelua, lajien runsautta, sekä niiden elinympäristöjen monimuotoisuutta. Jokaisella lajilla on täällä maapallolla oma tehtävänsä. Kukin laji on sopeutunut elinympäristönsä olosuhteisiin. Mikäli elinympäristön elinolosuhteet muuttuvat, kestää aikansa, että kyseisen elinympäristön lajit sopeutuvat muuttuneisiin olosuhteisiin. Myöskään kaikki eivät sopeudu muutoksiin lainkaan. Tällöin kyseinen laji katoaa aiheuttaen ravintoketjussa muitakin lajikatoja.
Luonnon ja maiseman luonne muodostuu mm. geologian, ilmaston, veden ja maankäytön kautta. Luonto ja maisema muuttuvat aikojen saatossa. Muutosnopeus on yleensä hidas, jollei ihminen siihen vaikuta omalla toiminnallaan. Maiseman kautta voidaan tulkita menneitä aikoja ja sen avulla voidaan saada yhteys muistoihin. Visuaalinen ja ekologinen monimuotoisuus on yksi asia, mikä tekee luonnosta ja maisemasta kauniin. Luonnon ja maiseman kauneus ovat maaseudun ja harvaan asutun seudun vetovoimatekijöitä.
Tehotuotanto on yksi luonnon ja maiseman monimuotoisuutta yksipuolistava asia. Kun puhutaan metsätalouden tehotuotannosta, tarkoitetaan yleensä laajoja avohakkuita. Laajat avohakkuut ovat rajuja ja äkillisiä niin luonnolle, kuin maisemallekin. Avohakkuista aiheutuu myös eroosiota ja lähivesien todennäköistä samenemista. Luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisesti vanhat metsät ovat arvokkaita ja merkittäviä. Lahopuun katoaminen metsistä vaikeuttaa monen lajin selviytymistä. Maatalouden tehotuotanto yksipuolistaa elinympäristön olosuhteita, ja vähentää siten lajien runsautta. Tehoviljellyillä pelloilla turvaudutaan kasvinsuojeluaineisiin ja lannoitteisiin, jotka päätyvät ruoan mukana ravintoketjuun, ja myös valumina vesistöön ja lopulta Itämereen. Meillähän oli mm. 2014 kesällä yksi pahimmista sinileväkesistä kymmeneen vuoteen. Vaikka tottahan on, että tämä on myös seurausta vuosikymmenien aikana tehdyistä virheratkaisuista, joista päättäjien tulisi kantaa poliittinen vastuu.
Luonnon monimuotoisuus ilmentyy niin maa-alueilla, vesiluonnossa, kuin näiden välimuodossa, suoluonnossa. Soiden monimuotoisuutta on heikentänyt soiden vesitalouden muuttaminen (mm. ojitus), sekä muu voimallinen maan ja metsän käsittely itse suoalueilla, kuin soiden valuma-alueilla. Vesien luonnon monimuotoisuutta heikentää vesien rehevöityminen, liettyminen, umpeenkasvu, ojitukset, vesirakentaminen ja säännöstely.
Maisema on helposti hyvin monotonista tehotuotannossa olevilla alueilla. Ihminen kaipaa kiinnostavaa ja monipuolista maisemaa, jossa värit, muodot, koot, kerroksellisuus ja lajit vaihtelevat. Maisemaa havainnoidaan lähi- ja kaukomaisemana ja sitä tulkitaan näkö-, kuulo-, tunto-, ja hajuaistein. Maisemakokemukseen vaikuttaa myös omat arvot, odotukset ja paikan henki.
Luonnon ja maiseman monimuotoisuuteen voidaan vaikuttaa mm. käsittelemällä maisemaa hienovaraisesti, luonnonmukaisella tuotannolla, hoitamalla perinnebiotooppeja ja perustamalla monimuotoisia kosteikkoja. Perinnebiotoopit ovat Suomen uhanalaisimpia luontotyyppejä. Turvatessamme luonnon monimuotoisuuden, turvaamme samalla myös oman elämän edellytykset maapallolla. Lajien häviäminen muuttaa eliöyhteisön ja ekosysteemien rakennetta ja sillä voi olla erittäin suuria haitallisia vaikutuksia moneen asiaan.
Jokapäiväisessä elämässä jokainen pystyy tukemaan luonnon monimuotoisuutta esimerkiksi ostamalla ympäristömerkittyjä ja luonnonmukaisesti tuotettuja tuotteita. Tiesitkö nimittäin, että esimerkiksi luonnonmukaisilla viljelmillä elää huomattavasti enemmän kasvi- ja eläinlajeja, kuin tehoviljellyillä viljelmillä. Toinen tapa on vaikuttaa itse suoraan maisemaan. Esimerkiksi WWF järjestää joka kesä talkooleirejä, joissa vapaaehtoiset pääsevät osallistumaan ohjatusti perinnemaisemien hoitamiseen. Myös paikallisten perinnemaisemayhdistysten ilmoittelua kannattaa seurata, jos innostuit hoitotalkoista. Mikäli omistat metsää, niin kannattaa selvittää soveltuuko sinun metsäsi Suomen metsien monimuotoisuus ohjelmaan nimeltä METSO .
Luonnon monimuotoisuutta on lajien sisäisen perinnöllisyyden muuntelua, lajien runsautta, sekä niiden elinympäristöjen monimuotoisuutta. Jokaisella lajilla on täällä maapallolla oma tehtävänsä. Kukin laji on sopeutunut elinympäristönsä olosuhteisiin. Mikäli elinympäristön elinolosuhteet muuttuvat, kestää aikansa, että kyseisen elinympäristön lajit sopeutuvat muuttuneisiin olosuhteisiin. Myöskään kaikki eivät sopeudu muutoksiin lainkaan. Tällöin kyseinen laji katoaa aiheuttaen ravintoketjussa muitakin lajikatoja.
Luonnon ja maiseman luonne muodostuu mm. geologian, ilmaston, veden ja maankäytön kautta. Luonto ja maisema muuttuvat aikojen saatossa. Muutosnopeus on yleensä hidas, jollei ihminen siihen vaikuta omalla toiminnallaan. Maiseman kautta voidaan tulkita menneitä aikoja ja sen avulla voidaan saada yhteys muistoihin. Visuaalinen ja ekologinen monimuotoisuus on yksi asia, mikä tekee luonnosta ja maisemasta kauniin. Luonnon ja maiseman kauneus ovat maaseudun ja harvaan asutun seudun vetovoimatekijöitä.
Tehotuotanto on yksi luonnon ja maiseman monimuotoisuutta yksipuolistava asia. Kun puhutaan metsätalouden tehotuotannosta, tarkoitetaan yleensä laajoja avohakkuita. Laajat avohakkuut ovat rajuja ja äkillisiä niin luonnolle, kuin maisemallekin. Avohakkuista aiheutuu myös eroosiota ja lähivesien todennäköistä samenemista. Luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisesti vanhat metsät ovat arvokkaita ja merkittäviä. Lahopuun katoaminen metsistä vaikeuttaa monen lajin selviytymistä. Maatalouden tehotuotanto yksipuolistaa elinympäristön olosuhteita, ja vähentää siten lajien runsautta. Tehoviljellyillä pelloilla turvaudutaan kasvinsuojeluaineisiin ja lannoitteisiin, jotka päätyvät ruoan mukana ravintoketjuun, ja myös valumina vesistöön ja lopulta Itämereen. Meillähän oli mm. 2014 kesällä yksi pahimmista sinileväkesistä kymmeneen vuoteen. Vaikka tottahan on, että tämä on myös seurausta vuosikymmenien aikana tehdyistä virheratkaisuista, joista päättäjien tulisi kantaa poliittinen vastuu.
Luonnon monimuotoisuus ilmentyy niin maa-alueilla, vesiluonnossa, kuin näiden välimuodossa, suoluonnossa. Soiden monimuotoisuutta on heikentänyt soiden vesitalouden muuttaminen (mm. ojitus), sekä muu voimallinen maan ja metsän käsittely itse suoalueilla, kuin soiden valuma-alueilla. Vesien luonnon monimuotoisuutta heikentää vesien rehevöityminen, liettyminen, umpeenkasvu, ojitukset, vesirakentaminen ja säännöstely.
Maisema on helposti hyvin monotonista tehotuotannossa olevilla alueilla. Ihminen kaipaa kiinnostavaa ja monipuolista maisemaa, jossa värit, muodot, koot, kerroksellisuus ja lajit vaihtelevat. Maisemaa havainnoidaan lähi- ja kaukomaisemana ja sitä tulkitaan näkö-, kuulo-, tunto-, ja hajuaistein. Maisemakokemukseen vaikuttaa myös omat arvot, odotukset ja paikan henki.
Luonnon ja maiseman monimuotoisuuteen voidaan vaikuttaa mm. käsittelemällä maisemaa hienovaraisesti, luonnonmukaisella tuotannolla, hoitamalla perinnebiotooppeja ja perustamalla monimuotoisia kosteikkoja. Perinnebiotoopit ovat Suomen uhanalaisimpia luontotyyppejä. Turvatessamme luonnon monimuotoisuuden, turvaamme samalla myös oman elämän edellytykset maapallolla. Lajien häviäminen muuttaa eliöyhteisön ja ekosysteemien rakennetta ja sillä voi olla erittäin suuria haitallisia vaikutuksia moneen asiaan.
Jokapäiväisessä elämässä jokainen pystyy tukemaan luonnon monimuotoisuutta esimerkiksi ostamalla ympäristömerkittyjä ja luonnonmukaisesti tuotettuja tuotteita. Tiesitkö nimittäin, että esimerkiksi luonnonmukaisilla viljelmillä elää huomattavasti enemmän kasvi- ja eläinlajeja, kuin tehoviljellyillä viljelmillä. Toinen tapa on vaikuttaa itse suoraan maisemaan. Esimerkiksi WWF järjestää joka kesä talkooleirejä, joissa vapaaehtoiset pääsevät osallistumaan ohjatusti perinnemaisemien hoitamiseen. Myös paikallisten perinnemaisemayhdistysten ilmoittelua kannattaa seurata, jos innostuit hoitotalkoista. Mikäli omistat metsää, niin kannattaa selvittää soveltuuko sinun metsäsi Suomen metsien monimuotoisuus ohjelmaan nimeltä METSO .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti