Raahen jätinkirkko – Suomen Stonehenge

Poikkesimme viime vuonna kesälomaretkellä Raahen Pattijoen Ylipään esihistoriallisella Kastellin linnanraunioilla eli jätinkirkolla. Jätinkirkot ovat maamme kivikauden aikaisista monumenteista suurimpia. Itse olin hyvin innoissani päästyämme paikalle, koska olin kuullut niin mielenkiintoisia tarinoita paikasta. Tosin toinen matkaseuralaisestani oli toista mieltä. Hänen mielestään jätinkirkon kivet maastossa olivat pelkkiä kiviä. Mutta näkemyksensä ja mielipiteensä on kullakin. Onhan tosiasia muutenkin, että jätinkirkkojen merkitystä ei saada varmuudella välttämättä koskaan selville.

Raahen Pattijoen jätinkirkko on löytyneistä jätinkirkoista maamme suurin ja tunnetuin monumenttirakentamisen alkuja. Sen on arvioitu olevan 4700-4500 vuotta vanha. Jätinkirkko on koottu kivistä suorakaiteen muotoiseksi kehävalliksi, jossa kulmat ovat pyöristyneet. Kooltaan se on 58mx36m. Jokaisella kehävallin sivulla on painaumia, jotka on tulkittu porttiaukoiksi. Jätinkirkon lähellä on lisäksi kiviröykkiötä,  palokivikumpuja ja muutama asuinpainanne.

Kehävallissa ja jätinkirkon lähistöllä voi olla yleisesti myös pystykiviä, menhirejä, joista osa makaa nykyisin maassa. Niillä on voitu osoittaa tietty suunta.

Jätinkirkon olemassaololle on ajateltu olevan erilaisia syitä. Sen on ajateltu liittyvän hylkeenpyyntiin, puolustusvarustukseen, tai seremoniapaikkaan. Tuoreimmassa teoriassa jätinkirkon avulla on voitu seurata auringon asemaa taivaalla. Porttiaukot ovat suhteessa tasauspäivien auringonnousuihin ja -laskuihin, eli niistä on havaittu Auringon asemaa taivaalla vuoden tärkeimpinä Auringon kulkuun liittyvinä ajankohtina. Jätinkirkko on ollut siis ikään kuin kalenteri, johon on voinut liittyä myös aurinkoon liittyvää hengellistä ja rituaalista merkitystä ja käyttötarkoitusta. Jätinkirkoilla saattaisi olla myös yhteys Euroopan suuriin kivikautisiin kehävallirakennelmiin ja niistä esitettyihin tulkintoihin. Suomen jätinkirkoilla voi olla siis yhteys esimerkiksi Euroopan tunnetuimpaan Stonehengeen Englannin Wiltshiressa. Mielenkiintoista, eikö totta!

Historiallista korkeakulttuuriamme, jätinkirkkoja, uhkaa rakentaminen ja koneellinen voimallinen metsänhoito. Eli suosittelen käymään näissä kohteissa niin kauan, kuin se on vielä mahdollista. Raahen Pattijoen jätinkirkko pyrkii UNESCO:n maailmanperintöluetteloon, mutta ehtiikö se sinne ajoissa, jotta sen lähimaisema säilyy muinaismuistolle sopivana. Jätinkirkon luo etsiessä, kannattaa laittaa navigaattoriin osoitteeksi Linnalantie 74. Käydessä kohteella tulee pitää mielessä muinaismuistolain tuomat rajoitteet, eli muinaisjäännöstä ei siis saa vahingoittaa, eikä siihen saa kajota.
  

LÄHTEET
http://raahe.fi/matkailu/kastellin_linnanrauniot
http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/megaliittiarvoitus_meillakin
https://www.avaruus.fi/uutiset/kaukoputket-ja-observatoriot/suomen-suurin-arkeoastronominen-loyto-muinaisista-jatinkirkoista-havaittiin-aurinkoa.html
http://www.kaleva.fi/uutiset/pohjois-suomi/jatinkirkko-vie-raahea-kartalle/352407/ 

Green Care ja luontoyhteysmenetelmät

Oma erityinen kiinnostuksen kohteeni on Green Care ala. Kyseinen ala on tarkoitettu kehittämään maaseudun ja haja-asutusalueiden palveluja ja luomaan työpaikkoja. Green Care perustuu mm. erilaisiin luonto- ja eläinlähtöisiin menetelmiin, joita käytetään erilaisissa ympäristöissä, kuten metsässä ja maaseudulla. Tavoitteena siinä on toiminta, jolla edistetään ihmisten hyvinvointia ja elämänlaatua. Green Care toimintaa voi olla esimerkiksi matkailu-, hyvinvointi-, opetus-, kuntoutus- ja hoiva-alalla. Hyvinvointia lisäävät vaikutukset syntyvät mm. luonnon elvyttävyyden, osallisuuden ja kokemuksellisuuden avulla. Tulevaisuusorganisaationa Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra pitää Green Care -ajattelua merkittävänä asiana. Sitra edistää osaltaan uusia mahdollisuuksia kestävään hyvinvointiin tähtäävään liiketoimintaan. Green Care toiminta pohjautuu ekopsykologiaan. Ekopsykologia on poikkitieteellinen ala, joka sisältää ekofilosofiaa, ympäristöpsykologiaa, ympäristönsuojelua ja -kasvatusta, ekopsykiatriaa, ekologiaa, kansanperinnettä, sekä henkisyyttä.

Erityisen innostunut olen erilaisista luontoyhteysmenetelmistä. Luontoyhteysmenetelmien avulla voidaan rakentaa kokemuksellinen suora luontoyhteys, joka on osa vuosituhansia vanhaa elämäntapaa. Samalla tutustutaan omiin juuriimme ja niiden kautta meille avautuu mahdollisuuksien polku. Esi-isiemme elämänviisaus ja ymmärrys ovat kullanarvoisia, kun pyritään tasapainoiseen luontosuhteeseen. Luontoyhteyden kautta voidaan löytää myös luonnon ja ympäristön arvo, sillä kokonaisvaltaiseen luontosuhteeseen kuuluu olennaisena osana luontoa kunnioittava elämäntapa. Luonnossa voidaan myös elpyä kokonaisvaltaisesti, kun tulee mahdollisuus pysähtymiselle ja tasapainon löytämiselle. Luontoyhteysmenetelmät ovat rajoja rikkovia ja avartavat näköaloja.

Luontoyhteysharjoituksissa harjoitellaan tietoisuustaitoja, syvennetään itsetuntemusta, kehitetään tunneälyä, lisätään omaa hyvinvointia ja voimavaroja, sekä tutustutaan omiin juuriimme. Luontoyhteysharjoitukset ovat tietoista harjoittelua, vaikkakin osa vaikutuksista vaikuttaa tiedostamatta meihin herkistyessämme aistimuksille. Vaikka luontoyhteysharjoitukset ovat tavoitteellisia, niissä vältetään suoritus- ja kilpailukeskeisyyttä. Harjoituksiin varataan tietoisesti myös aikaa hiljentymiselle ja pysähtymiselle. Luontoyhteysharjoituksissa kannattaa edetä askel kerrallaan, omaan tahtiin. Omat aiemmat elämänkokemukset, tiedot ja arvomaailma vaikuttavat yksilöllisesti siihen, miten jokainen kokee luontoyhteysharjoitukset.

Tulen kertomaan blogissani erilaisista luontoyhteysmenetelmistä tuonnempana. Tosin yksi luontoyhteysharjoitus on jo ollutkin blogikirjoituksessani mukana. Olen saanut kunnian syvähaastatella ja keskustella pitkällisesti luontoyhteysmenetelmistä muutamien alan asiantuntijoiden kanssa. Käytännönoppia luontoyhteysmenetelmistä olen itse hankkinut alan yhdeltä pioneeriltä, psykologi ja kasvatustieteen lisensiaatti, Riitta Wahlströmiltä. Riitalta sain myös hänen kirjoittaman mainion kirjan Eheyttävä luonto , joka löytyy nyt minulta kirjahyllystäni.

Olen tutustunut huolella myös seuraaviin julkaisuihin, joihin osaksi perustuu näkemykseni luontoyhteysharjoituksista. Suosittelen niitä kaikille, joita aihe kiinnostaa.
-Arvonen, S. 2014. Metsämieli. Luonnollinen menetelmä mielentaitoihin. Metsäkustannus.
-Heiskanen, I. & Kailo, K. (toim.) 2006. Ekopsykologia ja perinnetieto – Polkuja eheyteen. Helsinki: Green Spot
-Salonen, K. 2005. Mieli ja maisemat: Eko- ja ympäristöpsykologian näkökulma. Helsinki: Edita.
-Salonen, K. 2010. Mielen luonto: Eko- ja ympäristöpsykologian näkökulma. Helsinki: Green spot.

Green Caresta löytyy tietoa esimerkiksi seuraavista lähteistä:
- Green Care Finland. http://www.gcfinland.fi
- Sitra. Suomen itsenäisyyden juhlarahasto. http://www.sitra.fi/hyvinvointi/luonto-ja-terveys
-Heikkilä, K. & Kirveennummi, A. 2013. Tulevaisuuskuvia luontokokemusten hyödyntämisestä. Sitra 20.8.2013. http://www.sitra.fi/artikkelit/luonto-ja-terveys/tulevaisuuskuvia-luontokokemusten-hyodyntamisesta
-International Community for Ecopsychology. http://www.ecopsychology.org/about-ecopsychology/
-Yli-Viikari, A., Lilja, T., Heikkilä, K., Kirveennummi, A., Kivinen, T., Partanen, U., Rantamäki-Lahtinen L. & Soini, K. 2009. Green Care – terveyttä ja hyvinvointia maatilalta. Maa- ja elintarviketalous 141. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus. Jokioinen: MTT. http://www.mtt.fi/met/pdf/met141.pdf

Ympäristöasiat kiinnostavat monessa mielessä

Ympäristöasiat kiehtovat minua monessa mielessä jo senkin vuoksi, että ne liittyvät niin moneen asiaan.  Voisin veikata, että yleensä ihmisille tulee mieleen ensimmäisenä ympäristöasioista kierrätys ja jätehuolto. Mutta ympäristöasiat liittyvät moneen muuhunkin asiaan, kuten talous- ja liiketoimintaan, politiikkaan, kehitysaputoimintaan, kasvatusalaan, päivittäistavara-alaan, tuotteiden ja palveluiden tuotantotapoihin, markkinointiin, luonnontieteeseen, ympäristöturvallisuuteen, maankäytön suunnitteluun, ympäristötekniikkaan, maaseudun kehittämiseen, energian käyttöön, materiaalivirtojen kierron hallintaan, luonnonvarojen käyttöön, hyvinvointiin ja terveyteen… 

Ympäristöasioiden hoitaminen vaatii siis sirpaleisen kentän kokoamista ja yhteistyötä yli perinteisten sektorirajojen (julkinen, yksityinen, kolmas sektori). Usein myös yksinkertaistamme liikaa ratkaisuja, jotka liittyvät ympäristöasioihin. Kun yksinkertaistamme liikaa, meille tulee usein yllätyksenä luonnonjärjestelmien palautemekanismit ja sivuvaikutukset, joita emme ole osanneet huomioida. Jätämme tällöin monimutkaisissa ja monitahoisissa asioissa huomioimatta oleellisia syy-seuraussuhteita.

Monessa asiassa ympäristöasioiden huomioiminen riippuu siitä minkälaisesta näkövinkkelistä asioita katsoo. Ikään kuin kenen edun mukaisesti mennään missäkin asiassa. Viherpesu on tämän ajan vitsaus. Mielikuvilla voidaan luoda illuusioita esimerkiksi tuotteiden ja palveluiden epätodellisesta ympäristöystävällisyydestä. Ihmisiä siis harhaanjohdetaan usein tahallisesti esimerkiksi painottamalla markkinoinnissa positiivisia asioita ja vaikenemalla tietyistä negatiivisista asioista. Avoimuus ja läpinäkyvyys ovat tärkeitä, kun ajatellaan päättäjien, vaikuttajien, tutkijoiden ja rahoittajien sidonnaisuuksia. Sidonnaisuuksien lisäksi yhteiskuntaa ohjaavat arvomaailma ja oletukset.  

Yhteiskunnassamme ei saisi korostua liikaa oman edun tavoittelu yhteisen edun ja ympäristön kustannuksella. Ympäristöasioissa tulee huomioida asioiden monitahoisuus ja olla sen vuoksi avoimen läpinäkyviä näihin liittyvissä asioissa. Ennen kaikkea on tärkeää huomioida pitkän aikavälin syy-seuraussuhteet. Tämä on ala, joka herättää monissa tunteita ja mielipiteitä puolin ja toisin.

Musiikin viemää

Pidän monenlaisesta musiikista, joista mainittakoon raskaampi rock/heavy ja pop/dance. Harvemmin Etelä-Suomen radiotaajuuksilla kuitenkaan kuulee sellaista musiikkia, josta nyt aion kertoa teille hyvät lukijat. Haluan nostaa kyseistä musiikkia esille juuri sen vuoksi, että sitä kuulee niin harvoin missään.

Pidän mielettömästi joikaamisesta yhdistettynä moderniin soitinmusiikkiin ja yksi suosikki artisteistani onkin Inarin Angelin kylästä kotoisin oleva Ulla Pirttijärvi. Ulla Pirttijärvi aloitti uransa 80-luvulla Angelin tytöissä. Nykyään hän on mukana yhtyeessä Ulda. Tuorein Ulla Pirttijärven kokoonpano Solju esiintyy Ylen lähettämässä Uuden musiikin kilpailussa (UMK:ssa) helmikuussa 2015. Soljussa on mukana Ulla ja hänen tyttärensä Hildá.

Lempiartisteihini kuuluu lisäksi ehdottomasti norjalainen Mari Boine, joka yhdistää musiikissaan jazzia, folkia, rockia ja joikaamista. Mari Boine tunnetaan erityisesti siitä, että hän on nostanut saamelaismusiikin maailman tietoisuuteen.

Pidän myös färsaarelaisesta artistista nimeltä Eivør Pálsdóttir, jonka musiikki vaihtelee rockista jazziin, folkiin, pop-musiikkiin ja klassiseen musiikkiin.

Suosikkejani on myös tanskalais-färsaarelainen Valravn-yhtye, jonka musiikkia voisi kuivailla epätavalliseksi folk-musiikiksi. Yhtye on valitettavasti lopettanut vuonna 2013, mutta heidän tuotantonsa jää elämään tästäkin huolimatta.

 
Viime aikoina olen tutustunut Enontekijöltä kotoisin olevaa Wimme Saaren tuotantoon. Hän yhdistää joikaukseen erilaisia äänenmuodostustapoja ja monipuolisia melodioita.

**********************

Listaan tähän joitakin suosikkikappaleitani. Pääset kuuntelemaan niitä klikkaamalla kappaleen nimeä.

Ulla Pirttijärvi - Podel

Ulla Pirttijärvi - Mattharaku askai/In our foremothers' arms

Ulla Pirttijarvi - Nuortta silkkit/Northern Silk
(ja ylipäänsä Ulla Pirttijärven Mattharaku askai -levyn kaikki kappaleet ovat loistavia)

Eivør - Trøllabundin

Mari Boine - Vuoi Vuoi Mu

Mari Boine - e Lui Sola "Maze"

(ja ylipäänsä Mari Boinen Idjagiedas -levyn kaikki kappaleet ovat loistavia)

Valravn - Kelling

Valravn - Krummi

(ja ylipäänsä Valravn:in Koder på snor ja Valravn -levyjen kaikki kappaleet ovat loistavia)

Wimme - Gierran/Enchantment