Luonnonlukutaito ja pyhyys maisemassa

Jotta ymmärtäisimme paremmin esi-isiemme maailmankatsomusta, meidän tulisi katsoa myös luontoa heidän silmin. Esi-isämme pitivät luontoa pyhänä, jota tuli kunnioittaa. Luonnossa ilmeni myös erityisen pyhiä paikkoja, joita lähestyttiin arvokkuudella. Pyhä-käsitteelle on erilaisia määritelmiä. Pyhän merkitys voi olla esimerkiksi raja tai rajattomuus, jossa aistitaan äärettömyys ja tuonpuoleisuus. Se on jotain hyvin kunnioitettavaa ja henkilökohtaista. Aikojen alussa pyhä on voinut olla esimerkiksi asia, esine, ilmiö, maa-alueen raja, merkkipaikka luonnossa, eläin, henkilö ja aika. Pyhästä nousee myytit, symbolit, sekä uskonnollis-rituaaliset ilmaisut, kuten laulut, tanssit ja näytelmät.

Suomalainen kansanusko on sisältänyt maailmankuvan, jonka maisemassa pyhyys ilmentyy eri tavoin. Maiseman ja maisemaelementin pyhyyttä on muistettu aikojen alussa perinteisten rituaalien mukaan. Maisemaelementin pyhyys on voinut ilmetä katsojalle silloin, kun katsoja on nöyrtynyt, avautunut sille, sekä osannut katsoa sitä oikeasta näkökulmasta, valaistuksesta ja suunnasta käsin. Maisemaelementin pyhä piiri kattaa myös elementin ympäröivän maisema.

Maiseman pyhä ilmentymä on metsä. Metsää on kunnioitettu aikojen alussa suuresti. Tämä siksi, että metsä ei ole kuulunut ihmiselle, vaan haltijoille. Haltijat pitävät metsästä ja sen eläimistä huolta. Metsä-sana onkin aikojen alussa merkinnyt kaukaista, reunaa, äärtä, sekä rajaa. Ja tämän rajan ylitykseen on tarvittu erilaisia rituaaleja, joilla on osoitettu kunnioitusta, ja pyydetty lupa saapua metsään. Metsää on pidetty pelottavana, sillä sen uskottiin pystyvän lumoamaan ihmisen. Metsän lumotessa ihmisen, hän joutuu metsänpeittoon, eli tuonpuoleiseen maailmaan. Pyhiä lehtoja on sijainnut pienillä kumpareilla, kivikkoisilla mäillä, sekä kallioisilla jylhillä jyrkänteillä. Pyhissä lehdoissa saattoi olla myös lähde, lampi, tai puro. Siellä on saattanut olla myös jokin merkittävä suurempi puu, pensas, tai sitten kivi, jolle on uhrattu.

Kuten voimme esimerkiksi kansalliseepoksestamme Kalevalasta havaita, erityisesti suuria puita pidettiin merkittävinä. Ne olivat elämänpuita, maailmanpuita. Tällaisia puita on pidetty välittäjinä maanalaisen, maanpäällisen ja taivaallisen välillä.

Metsästä löytyy myös Tapion pöytiä, joille tuotiin lahjoja. Tällainen Tapion pöytä löytyy Lohjalta.

Pyhissä lehdoissa voitiin alttarina käyttää myös siihen sopivia kiviä. Alttarille voitiin tuoda lahjoina esimerkiksi ruokaa, tai juomaa.

Kaikenlaiset kaaret ja portit suojasivat pahoja voimia, kateutta ja pahaa silmää vastaan. Niitä on käytetty erityisesti elämänkaaremme merkittävissä siirtymäkohdissa. Tällainen portti löytyy luontopolun varrelta Paimiosta (Luontopoluntie 54).

Pyhät kivet ja kalliot ovat muusta ympäristöstä erottuvia poikkeuksellisia muodostelmia, ja niissä voi olla halkeamia, luolia tai koloja. Erityisen pyhinä pidettiin kiviä ja kallioita, joissa voitiin nähdä ihmisen piirteitä. Tämä "kivi-ihmisen" pää löytyy Salon kaupungin Pahkavuoren kaupunginosan Vuorenmäen lehtoalueen juurelta.

 
Erikoisia luonnonmuodostumia pidettiin merkittävinä. Tässä jättiläisen valtaistuin, joka löytyy Uudenkaupungin Hakametsästä.

Maiseman pyhä ilmentymä on myös suo. Suoalueita on pidetty puolimaailmana, tai välitilana, jossa vesi ja maa kohtasivat. Sen erikoinen olemus on sekä elävien että kuolleiden aluetta, jossa molemmat maailmat ovat yhtä aikaa olemassa. Soilla on voitu nähdä toisinaan virvatulia, eli metaanipurkauksia, jotka syntyvät orgaanisten yhdisteiden hajoamisesta. Virvatulien on ajateltu palavan aarteiden päällä. Niiden on ajateltu olevan myös ihmisen viimeinen merkki tuonpuoleisesta. Virvatulien väri vaihtelee sinisestä keltaisen kautta vihertävään. Suosta ja lähteistä on saatu myös punaväriä, jonka on tulkittu kuvastavan verta, elämää ja tuonpuoleista. Väri on saatu rautapitoisista sideriittisaostumista ja sitä on käytetty muun muassa kalliomaalauksiin.

******************

Kulje luonnossa havainnoiden ympäröivää luontoa. Hidasta kulkua, jotta havainnointisi on tarkempaa. Harjoita maisemanlukutaitoasi ja etsi luonnosta erityisen pyhiä paikkoja. Löydettyäsi pyhän merkkejä luonnosta, kunnioita niitä haluamallasi tavalla (esimerkiksi lausumalla kiitoksen sanat, lausumalla runon, tuomalla ruokaa tai juomaa, laulamalla tai soittamalla, pitämällä hiljaisen hetken...).

****************

LÄHTEET:


Anttonen, V. 1996. Ihmisen ja maan rajat: ”Pyhä” kulttuurisena kategoriana. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Heiskanen, I. & Kailo, K. (toim.) 2006. Ekopsykologia ja perinnetieto – Polkuja eheyteen. Helsinki: Green Spot.

Kovalainen, R. & Seppo, S. 1997. Puiden kansa. Oulu: Kustannus Pohjoinen ja Perferia Publications.

Lappalainen, E. 2008. Soiden varhaiskäyttöä ja uskomuksia. Teoksessa Korhonen, R., Korpela, L. & Sarkkola, S. (toim.) 2008. Suomi – Suomaa: Soiden ja turpeen tutkimus sekä kestävä käyttö. Suoseura, Maahenki.

Laurén, K. 2006. Suo – sisulla ja sydämellä: Suomalaisten suokokemukset ja –kertomukset kulttuurisen luontosuhteen ilmentäjinä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Pentikäinen, J. & Miettinen, T. 2006, Pyhän merkkejä kivessä. Helsinki: Etnika.

Vilkka, L. 2014. Hyvä, pyhä, kaunis – henkinen suhde eläimiin ja luontoon. Luento. Salon taidemuseo Veturitalli. 23.4.2014. Rituaalimuseo. Seminaarin muistiinpanot.